Vaikka viihdyn keittiössä, ei jälkiruuat ole ominta alaani. Suolaista ruokaa on kiva kokata vähän fiiliksen mukaan aina maistellen, mutta jälkiruokien teko on kemiaa, jonka lopputulos selviää vasta koko leipomuksen valmistuttua. Siksi olen haalinut reseptipankkiini takuuvarmoja jälkkäreitä, joista yksi on valkosuklaapannacotta.

Pannacotta on niitä jälkiruokia, jotka on helppo valmistaa ja jotka maistuvat aina yhtä hyviltä vuodenajasta riippumatta. Yhtä reseptiä on  helppo muunnella vain hedelmiä tai kastiketta vaihtamalla: tuoreet hedelmät, hillot ja kinuski toimivat kaikki yhtä hyvin! Yleensä tarjoilen tämän pannacotan passionhedelmän kanssa, mutta näin kesällä sen kaveriksi sopii loistavasti grillatut persikat ja tuoreet kirsikat.


Valkosuklaapannacotta 4:lle

The post Valkosuklaapannacotta appeared first on Pinossa.

Ei uskoisi, että suussa sulavan jäätelön teko ilman konetta on superhelppoa. Tässä kerrottuna kaksi reseptiä, toinen nopea ja toinen hieman hitaampi, joilla taikoo niin hyvää jäätelöä, ettei sitä edes usko kotitekoiseksi.

Helpomman reseptin, suklaa-suolakinuksijäätelön, bongasin töissä muistaakseni Me Naisista (siinä ohjeessa käytettiin valmista kinuskia) ja hieman skeptisenä päätin ottaa sen kokeiluun. Samalla päätin myös hieman soveltaa reseptiä ja kokeilla jäätelöä myös paahdetun mantelin makuisena.

Helpompaan jäätelöön aikaa kuluu 20 minuuttia + pakastus, manteliversion kondensoitua maitoa joutuu keittelemään pari tuntia. Odotus kyllä kannattaa, sillä yhtä hyvää jäätelöä olen syönyt vain Italiassa! Kummastakin reseptistä tulee noin yksi litra valmista jäätelöä.

Suklaa-suolakinuskijäätelö (munaton)

4 dl kuohukermaa
1 tlk kondensoitua maitoa
1 dl kaakaojauhetta
1 dl suklaahippuja (käytin Pandan tummaa suklaata)
n. 2 dl suolakinuskikastiketta (eli puolet reseptistä)

Suolakinuskikastike

200 g sokeria
85 g voita
125 ml kuohukermaa
suolaa maun mukaan 

Aloita jäätelön teko kinuskista. Sulata sokeri isossa paksupohjaisessa kattilassa ja varo polttamasta sitä! Älä sekoita sokeria kauhalla vaan pyörittelemällä kattilaa. Sekoita joukkoon pieneksi kuutioitu voi (nyt saa käyttää kauhaa) ja annan kuplia pari minuuttia. Lisää joukkoon kerma, sekoita ja anna kiehua kunnes koostumus on hyvä. Itse annoin kinuskin olla hellalla vain muutaman minuutin, koska halusin siitä mahdollisimman juoksevaa. Lisää joukkoon suolaa maun mukaan. Suolan maku korostuu kun kinuski jäähtyy, eli kannattaa jättää maku ”hieman vajaaksi”. Jäähdytä. Jos kinuski jähmettyy liikaa, voi sitä lämmittää mikrossa 30 sekuntia.

Aloita jäätelön teko rouhimalla suklaa pieneksi. Mittaa kulhoon kerma ja vatkaa se vaahdoksi. Lisää kerman joukkoon kondensoitu maito ja siivilöity kaakaojauhe. Vatkaa seos sileäksi ja kuohkeaksi. Kääntele seoksen joukkoon suklaahiput. Valuta seokseen puolet suolakinuskista ja sekoitan hieman,  kinuskista saa jäädä raitoja jäätelöön. Laita seos suorakaiteen malliseen metallivuokaan tai pakastusrasiaan, peitä pinta kelmulla ja pakasta n. 6 tuntia. Mikäli jäätelö pääsee pakastumaan liikaa ja se muuttuu kivikovaksi, anna sen seistä huoneenlämmössä hetki.

Manteli-suolakinuskijäätelö (munaton)

1 l punaista maitoa
300 g sokeria
1 tl vaniljapulveria
n. 1,5 dl kokonaisia kuorittuja manteleita
4 dl kuohukermaa
n. 2 dl suolakinuskia 

Aloita tekemällä itse kondensoitu maito. Yhdistä kattilassa maito, sokeri, vaniljapulveri sekä kuivalla pannulla paahdetut mantelit. Kiehauta ja annan kiehua pienellä lämmöllä ilman kantta n. 2 tuntia välillä sekoittaen. Maitoa pitää keittää niin pitkään, kunnes jäljellä on muutama desi paksua kinuskin väristä kondensoitua maitoa. Loppupuolella seosta kannattaa sekoittaa useammin ettei se pala pohjaan.  Siivilöi seoksesta mantelit, huuhtele ja rouhi ne. Jäähdytä kondensoitu maito huoneenlämpöiseksi.

Vaahdota kulhossa kerma. Lisää joukkoon jäähtynyt kondensoitu maito ja vatkaa tasaiseksi. Kääntele joukkoon mantelirouhe. Kaada jäätelöseokseen suolakinuski, sekoita varovasti jotta jäätelöön jää raitoja, ja kaadaa suorakulmion malliseen rasiaan. Peitä pinta kelmulla ja pakasta n. 6 tuntia. Mikäli jäätelö pääsee pakastumaan liikaa ja se muuttuu kivikovaksi, anna sen seistä huoneenlämmössä hetki.

Vannon, ettei kukaan usko näitä kotitekoisiksi! Kannattaa siis todellakin testata reseptiä esimerkiksi viikonlopun jälkiruokana.

___

Translation:
Home made delicious ice cream with almond and chocolate and without ice cream maker.

The post Itse tehty suklaa-suolakinuski- ja manteli-suolakinuskijäätelö ilman konetta appeared first on Pinossa.

Fiilistelin tätä valkosuklaakeksireseptiä Instan puolella jo kolme viikkoa sitten, mutta nyt vasta tuli sopiva rako jakaa resepti täällä blogissa. Nämä sitruunaiset valkosuklaa-timjamikeksi ovat cookieita hieman aikuisempaan makuun, sillä valkosuklaan makeutta on taitettu karamellisoimalla se mikrossa. Makeita nämä kyllä silti ovat, joten lapsillekin maistuu varmasti! Lisäksi vehnäjauhojen korvaaminen tattarijauhoilla tekee keksien sisuksesta ihanan sitkeää (ja itse kekseitä tietenkin gluteenittomia).

Alunperin innostuksen sain tähän reseptiin Nigellan suklaacookiesta. Olen halunnut jo pitkään kokeilla timjamia leivonnassa, ja sitruunan kanssa ajattelinkin sen sopivan valkosuklaakekseihin täydellisesti. Reseptistä tulee noin kaksikymmentä keksiä.

Sitruunaiset valkosuklaa-timjamikeksit

150 g valkosuklaahippuja tai rouhittua valkosuklaata
125 g valkosuklaata
160 g tattarijauhoja
1/2 tl suolaa
1/2 tl soodaa
60 g pehmeää voita
125 g fariinisokeria
1/2 tl vaniljapulveria
2 suurta munaa
2 sitruunan kuori raastettuna
n. 1/2 rkl nypittyjä timjaminlehtiä

Rouhi 150 g valkosuklaata pieniksi paloiksi ja laita ne pakastimeen jäätymään. Näin suklaahiput eivät sula uunissa ja kekseihin saadaan kunnon suklaapaloja.  

Karamellisoi valkosuklaa. Suklaan voi karamellisoida uunissa tai kuten minä mikrossa. Laita 125 g suklaata syvälle lautaselle. Lämmitä sitä minuutti kerrallaan välissä sekoittaen 3-4 kertaa. Suklaa alkaa paksuuntua ja muuttua kokkareiseksi. Sekoita suklaa uudelleen juoksevaksi ja jatka lämmittämistä 30 sekunnin pätkissä noin 4 minuutin ajan. Karamellisoituminen alkaa pohjasta, joten sekoita suklaata huolella lämmityskertojen välissä! Valkosuklaan pitäisi muuttua kauniin maitokahvin väriseksi. Kun suklaa on valmista, siirrä se toiselle lautaselle jäähtymään ja sekoita hetki. Valkosuklaan karammellisointi ei ole välttämätöntä, mutta se tasoittaa keksien makeutta ja syventää makua.

Vatkaa kulhossa sokeri ja voi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon jäähtynyt valkosuklaa ja sekoita tasaiseksi. Yhdistä seokseen kylmät munat yksi kerrallaan ja sekoita välissä seos tasaiseksi. Kääntele seokseen nuolijalla timjaminlehdet, sitruunankuoriraaste sekä yhdistetyt kuiva-aineet. Yhdistä jäätyneet suklaahiput taikinaan ja nosta jääkaappiin viilenemään noin 30 minuutiksi.

Taikina kannattaa laittaa paistumaan mahdollisimman kylmänä, muuten kekseistä tulee lättäniä eikä sisus jää ihanan sitkeäksi.

Laita uunipellille leivinpaperi ja kahden ruokalusikan avulla nostele pellille taikinaa noin lusikallinen yhteen keksiin. Taikinakeot saavat jäädä korkeiksi, sillä ne tasaantuvat uunissa. Yhdellä pellillä kannattaa paistaa yhdeksän keksiä. Paista keksejä 180 asteessa 9-10 minuuttia.

Kun keksit tulevat uunista, anna niiden jäähtyä pellin päällä niin ne säilyttävät muotonsa paremmin. Keksit kannattaa tarjota samana päivänä, kun reunat ovat vielä rapeita ja sisus ihanan sitkeää.

___

Translation:
White chocolate cookies with lemon and thyme.

The post Sitruunaiset valkosuklaa-timjamikeksit (gluteeniton) appeared first on Pinossa.

Syksyn tullessa myös tuliset thai-maut valtaavat italialaisella sydämellä sykkivän keittiömme. Uudeksi kalakeitto-suosikiksemme on noussut tämä lempeän tulinen thai-kalakeitto, joka on ”vähän hienompi” versio perinteisestä kalakeitosta.

Pakastekalakuutioiden sijaan keitto syntyy liemestä, joka tarjoillaan pannulla paistetun kuhafileen ja jättikartakaravunpyrstöjen kera. Keiton liemeen voi laittaa melkein mitä tahansa kasviksia tai nuudeleita, tähän versioon itse laitan siitakesieniä sekä porkkanaa.

Lientä tulee iso satsi, joten kun syömme tätä kahdestaan, tarjoilen sen seuraavana päivänä nuudelin ja kevätsipulin kanssa. Näin saamme siis kaksi keittoa yhden hinnalla!

Thai-kalakeitto 4:lle

1,5 l hyvää kanalientä
3 rkl sokeriruokotahnaa
3 kaffirlimenlehteä
4 valkosipulinkynttä
1-2 punaista chiliä
1 tl raastettua inkivääriä
300 g siitakesieniä
4 porkkanaa
1 tlk kookosmaitoa (iso)
1 rkl soijaa
2 rkl kalakastiketta
1 tl ruokokidesokeria
yhden limen mehu
4 kuhafilettä
16 jättikatkatkaravunpyrstöä (raakoja ja kuorimattomia)

Tarjoiluun:
tuoretta korianteria ja kirsikkatomaatteja

Aloita pilkkomalla kasvikset. Leikkaan porkkanat mandoliinilla kapeiksi viipaleiksi ja leikkaa viipaleet veitsellä ”nuudeleiksi”. Viipaloi chili ja sienet.

Laita kanaliemi isoon kattilaan yhdessä sokeriruokotahnan ja limelehtien kanssa. Kuumenna kiehuvaksi.  Raasta joukkoon valkosipuli sekä inkivääri. Lisää pilkotut porkkana, sienet sekä chili.

Pienennä lämpöä ja lisää keittoon kookosmaito, soija, kalakastike, limemehu ja sokeri. Maista. Määrät ovat noin määriä, eli lisää soijaa, kalakastiketta, limemehua ja sokeria kunnes liemi on tasapainossa. Älä enää keitä.

Paista voissa pannulla kuhafileet sekä kuoritut katkaravut. Varo paistamasta katkarapuja ylikypsiksi.

Tarjoa keitto tuoreen korianterin ja minitomaattien kanssa.

___


Translation:
Thai seafood soup.

The post Thai-kalakeitto appeared first on Pinossa.

Kuten tiedätte, en ole varsinaisesti jälkiruokakokki. Täytän kuitenkin reseptikirjaani vähitellen takuuvarmoilla ja helppoilla reseptejä, joilla pisteet on helppo kerätä kotiin (esim. sitruuna-marenkipiirakka). Tämä  aikuiseen makuun suunniteltu suklamousse on yksi niistä. Resepti on alunperin ihanalta Matt Prestonilta, mutta moussen kaveriksi lisäsin viskillä maustetun karamellikastikkeen. Tämä ja lasi hyvää punaviiniä on täydellinen kombo tuleviin syysiltoihin.

Tämä resepti on osasyyllinen siihen viiteen kiloon, jotka hiluttautuivat vyötäröni ja lantioni seudulle kesällä (vaikka avomiehen mielestä niitä ei olekaan <3). Olen tunnollisesti yrittänyt syödä töissä lounaalla vain salaattia, mutta tulevan syksyn sää ja kiire saavat sokerihampaan kolottamaan jo ennakkoon. Onneksi tämä mousse valmistuu aika helposti selättämään pahimman herkku-himon!

Suklaamousse

170 g 70% suklaata
30 ml maito
2 keltuaista
4 valkuaista
2 tl sokeria

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Lisää suklaan joukkoon lämmitetty maito. Vatkaa hieman jäähtyneen seoksen joukkoon keltuaiset.

Vatkaa valkuaiset ja sokeria kuohkeaksi ja kiiltäväksi vaahdoksi. Yhdistä varovaisesti kolmasosa marengista suklaaseokseen. Taittele sekaisin ja yhdistä loput ainekset tasaiseksi mousseksi. Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään tunti.

Viski-karamellikastike

2,5 dl sokeria
85 g voita
120 ml kermaa 
n. 1 rkl viskiä
  
Sulata sokeri paksupohjaisessa kattilassa. Älä sekoita kauhalla, vaan heiluttelemassa kattilaa. Kun sokeri on sulanut ja muuttunut kauniin väriseksi (varo polttamasta) lisää joukkoon paloiteltu voi. Vispaa voi sokerin joukkoon ja anna kiehua muutama minuutti. Sekoita joukkoon kerma sekä viskiä maun mukaan. Keitä kunnes koostumus on hyvä.

Tarjoile mousse ja karamelli yhdessä tuoreiden marjojen kera.

___

Translation:
Masterchef’s chocolate mousse with whisky caramel.

The post Suklaamousse ja viski-karamellikastike appeared first on Pinossa.

Aurinkoista sunnuntaita! Instassa jo vilahtikin tämä myskikurpitsarisotto, jonka reseptin lupasin laittaa tänään tänne blogiin. Olen aikaisemminkin yrittänyt valmistaa vastaavaa ruokaa pastasta, mutta silloin en saanut makeaa kurpitsaa taipumaan palettiini. Nyt kuitenkin olin viisaampi ja tästä tuli ehkä parhaimpia risottoja, joita olen kokannut. Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan.

Ennen reseptiä haluaisin kiittää teitä kaikkia edellisen postauksen kirvoittamista kommenteista, joita sain blogin lisäksi Instagramissa ja Facebookissa. On todella lohdullista huomata, etten todellakaan ole yksin riittämättömyyden tunteideni kanssa. Kiitos <3

Myskikurpitsarisotto 4:lle 

• n. 1 kg kokoinen myskikurpitsa
• 1 rosmariini oksa
• n. 1,5 l kasvislientä (kiehuvaa)
• 130 g voita
• oliiviöljyä
• 1  sipuli raastettuna tai todella hyvin hienonnettuna
• 1 valkosipulinkynsi
• 400 g hyvää risottoriisiä
• 1,3 dl kuivaa valkoviiniä
• 40 g parmesanraasteta
• 2 rkl sitruunanmehua
• suolaa, mustapippuria
• Tarjoiluun vuohenjuustoa

Aloita pilkkomalla ja paahtamalla myskikurpitsa. Poista kurpitsan päät ja leikkaa se kahtia. Kaavi siemenet pois lusikalla ja säästä ne. Leikkaa kurpitsasta n. 1 cm kokoisia viipaleita, poista kuoret ja kuutio kurpitsa. Laita kurpitsa palat uunivuokaan rosmariinin oksan kanssa. Lisää 1 rkl oliiviöljyä, mausta suolalla ja paahda 200 asteessa 20-30 minuuttia kunnes kurpitsa on kypsää.

Pese kurpitsansiemenet ja paahda niitä samassa uunissa n. 15 minuuttia.

Kun kurpitsa on valmista, ota kuutioita sivuun n. 3 rkl ruokailijaa kohden. Soseuta loput kurpitsat tasaiseksi tahnaksi. Rosmariinin lehdet voi jättää soseen joukkoon.

Raasta sipuli ja hienonna valkosipuli. Raastamalla sipulista irtoaa nestettä, joka vie mukanaan kitkeryyttä. Kuumenna kattila liedellä, lisää 1 rkl voita sekä 2 tl oliiviöljyä ja kuullota sipulit rasvassa. Lisää riisi ja sekoita rasva riisiin kunnolla. Anna riisin lämmetä hetki koko ajan sekoittaen. Riisi muuttuu läpikuultavaksi. Lisää viini ja anna sen haihtua. Lisää kurpitsapyre ja sekoita se kunnolla risiin joukkoon.

Lisää puolet kasvisliemestä risottopohjaan. Sekoita risottoa jatkuvasti ja lisää vähitellen loput nesteestä (lopullinen nesteen määrä riippuu pyreen määrästä ja koostumuksesta). Maistele ja sekoita, kunnen riisi on juuri ja juuri kypsää (n. 15 minuuttia). Sekoita joukkoon sitruunanmehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Levitä päälle pieneksi pilkottu voi ja parmesanraaste. Laita kansi päälle ja anna risoton levätä muutama minuutti. Sekoita ennen tarjoilua ja tarkista vielä suolan ja sitruunamehun määrä.

Tarjoile risotto yhdessä paahdettujen siementen ja vuohenjuuston kanssa.

The post Myskikurpitsarisotto appeared first on Pinossa.

Nyt olisi kaikki tähdet kohdallaan ällöromanttiselle postaukselle, joka saisi siirapin tihkumaan näyttöjen läpi. Tänään tulee kuluneeksi 13 vuotta siitä, kun ”aloin olee” Miksun kanssa. Onnea siis meille, mutta koska toisten kuhertelun katsominen (tässä tapauksessa lukeminen) on ällöttää, jätän ne hommat suosiolla sisällön ulkopuolelle. Jotain kivaa Miksu on järkännyt viikonlopuksi, ehkä kerron sitten sen teillekin jahka selvitän ensin itse yllätyksen

Romantiikan sijaan tarjolla olisikin tänään vallan loistava kasvilasagnen resepti. Resepti on alunperin Yhteishyvästä, mutta koska olen itse muokannut sitä niin paljon, voin melkein kutsua tätä omakseni.

Lasagnehan ei ole mitään pikaruokaa, vaan oikea lasagne vaatii tuntien keittelyn. Jotta kasvisversio vetäisi vertoja lihaversiolle, kaipaa se ylimääräisen annoksen rakkautta valmistelujen ja pilkkomisen muodossa. Tämän reseptin parissa keittiössä hurahtaa äkkiä pari tuntia, mutta se on kyllä sen arvoista! Reseptistä valmistuu kerralla iso satsi, joten seuraavana päivänä pitäisi olla keittiö-vapaa ilta. Itse kokoan tämän Ikean Koncis-vuokaan jos jotakin se tieto auttaa hahmottamaan kokoa ja määriä paremmin.

Kasvislasagne 

1 iso sipuli
3-4 valkosipulinkynttä
(1 dl valkoviiniä)
2 prk Mutti-tomaattimurskaa
1 prk (140g) Mutti-tomaattipyrettä
kuivattuja yrttejä esimerkiksi oreganoa, rosmariinia, timjamia tai laakerinlehtiä

 2 kesäkurpitsaa
500 g herkkusieniä
1 munakoiso
3 punaista paprikaa
(1 chili)

7 dl maitoa
4 rkl voita
1/2 dl venhäjauhoja
1/2 tl jauhettua muskottipähkinää

500 g lasagnelevyjä (eli yksi paketti)
n. 100 g/ 5 dl parmesanraastetta
n. 400 g mozzarellaa
minitomaatteja pinnalle
 
suolaa, mustapippuria ja paistoon oliiviöljyä 

Aloita valmistamalla tomaattikastike. Lämmitä kattilassa tilkka öljyä ja kuullota siinä miedolla lämmöllä hienonnettu sipuli ja valkosipulinkynnet. Lisää halutessasi desi valkoviiniä ja anna kiehua pois. Lisää tomaattimurskat ja -pyre, mausta yrteillä, suolalla ja pippurilla ja jätä hautumaan miedolla lämmöllä vähintään 30 minuutiksi. Mitä pidempään haudutat, sitä parempaa kastikeessta tulee.

Kastikkeen tekeytyessä valmistele kasvikset. Viipaloi munakoiso n. 1 cm paksuisiksi kiekoiksi ja itketä se ripottelemalla päälle suolaa. Jätä sivuun. Viipaloi sienet ja paista ne pannulla tilkassa öljyä.  Laita sienet sivuun kulhoon ja paista seuraavaksi samalla pannulla tilkassa öljyä n. 1 cm kokoisiksi kuutioiksi kuutiotu kesäkurpitsa. Kun neste on poistunut kesäkurpitsasta, ota se sivuun ja paista pannulla seuraavaksi kuutioitu paprika.

Kun sienet, kesäkurpitsat ja paprikat on paistettu, pyyhi munakoisoista itkenyt vesi pois talouspaperilla, kuutioi ne n. 1 cm kokoisiksi ja paista tilkassa öljyä. Kasvikset saavat saada hieman väriä, sillä se lisää makua. Pilko kasvisten joukkoon halutessasi yksi punainen chili ja muista välissä sekoitella kastiketta hieman.

Tee valkokastike. Sulata kattilassa voi ja anna sen saada hieman väriä. Näin maku muuttuu pähkinäiseksi. Lisää sekaan venhäjauhot ja sekoita ne voin kanssa tasaiseksi massaksi. Lisää joukkoon maitoa vähitellen ja koko ajan sekoittaen; näin kastikkeeseen ei tule paakkuja. Anna kastikkeen kiehahtaa ja keitä siitä muutaman minuutti tai kunnes se ei maistu enää jauhoiselle. Mausta suolalla ja muskottipähkinällä, ota kastike pois levyltä ja lisää joukkoon n. 2 dl raastettua parmesaania. Sekoita tasaiseksi ja tarkista maku. Suolaa saa olla reilummin, sillä lasagnelevyt imevät paljon makua.

Tarkista vielä tomaattikastikken maku ja lisää siihen suolaa tarvittaessa. Myös siinä sitä saa olla ”pikkuisen liikaa”. Viipaloi mozzarella.

Aloita lasagnen kokoaminen levittämällä kauhallinen tomaattikastiketta leivinpaperilla vuoratun vuuan pohjalle. Lado päälle kerro lasagnelevyä. Levitä lasagnelevyjen päälle puolet kasviksista ja puolet mozzarellasta. Levitä päälle puolet tomaattikastikkeesta ja n. 1/4 valkokastikkeesta. Lado uusi kerros lasagnelevyjä ja laita niiden päälle loput kasvikset, mozzarellat ja tomaattikastike. Levitä päälle vielä 1/4 valkokastiketta. Lado viimeinen kerros lasagnelevyjä ja levitä niiden päälle loput valkokastikkeesta. Ripottele päälle loput parmesanista ja laita päälle halkaistuja kirsikkatomaatteja.

Paista 200 asteessa 35-45 minuuttia kunnes pinta on kauniin ruskea.

Ps. Jos lihaisa versio kiinnostaa, sen reseptin löydät täältä.

___

Vegetable lasagna, hello food baby!

The post Kasvislasagne appeared first on Pinossa.

Ensin niitä ei pitänyt tulla yhtään ja sitten metsät täyttyivätkin niistä parissa päivässä; suppilovahveroista. Mummu on innokas noukkija ja syksyisin sukulaisten pakastimet täyttyvät marjoista ja sienistä, joita meillekin tuli jo valtava pussillinen. Sieniä riittää lukuisiin kokkailuihin ja nyt niistä on tullut tehtyä jo pizzaa sekä risottoa.

Hehkutan pizzan olevan yksi bravuureistani, mutta koskaan aikaisemmin en ollut kokeillut suppiksia pizzan päällä – nyt kokeiluun tarjoutui helppo tilaisuus kun kassillinen tuoreita sieniä ilmaantui eteiseemme juuri pizzapäivänä. Ja täytyy sanoa, että vuohenjuuston kanssa ne muodostivat taivaallisen liiton kuohkean ja rapean pohjan päällä!

Tärkeintä pizzassa on mielestäni pohja ja se, että täytteitä ei ole liikaa. Tässä pizzassa täytteitä on vain kolme, mutta täydellisellä pohjalla enempää ei tarvitakaan.  Mitä muuten tykkäätte näistä kuvista? Olisi kiva kuulla kommentia mihin suuntaan kuvaus etenee

Suppilovahvero-vuohenjuustopizza

 200-300 g vuohenjuustoa
5-7 dl tuoreita suppilovahveroita
200 g parmankinkkua
2 rkl sokeria
1 rkl kuivahiivaa
5 dl vettä
n. 11 dl vehnäjauhoja
2 prk Muttin kokonaisia säilöttyjä tomaatteja
2 valkosipulinkynttä
hyvää oliiviöljyä 
tuoretta basilika
suolaa, pippuria 

Aloita pizzan valmistus pohjasta ja tomaattikastikkeesta, ohjeet alla.

Kauli pizzapohjasta haluamasi mallisia pohjia. Levitä päälle tomaattikastiketta ja vuohenjuuston paloja. Taittele rennosti juustopalojen väliin parmankinkkua, siihen saa jäädä kohoumia jotka paistuvat uunissa ihanan rapeiksi. Ripottele päälle sienet ja paista mahdollsimman kuumassa uunissa (250-270 astetta) noin kymmenen minuuttia.

Maailman paras pizzapohja (15 minipizzaa/2 pellillistä)

1 rkl suolaa
1 rkl sokeria
1 rkl kuivahiivaa
1 rkl oliiviöljyä
5 dl vettä
n. 11 dl vehnäjauhoja

Mittaa kulhoon sokeri, suola, hiiva, öljyä sekä 42 asteinen vesi. Sekoita haarukalla ja jätä seos sivuun noin 15 minuutiksi. Tuona aikana hiiva alkaa käymään ja pinnalle muodostuu vaaleaa vaahtoa.  

Aloita lisäämään jauhoja taikinaan. Älä lisää kaikkea kerralla. Sekoita taikinaa haarukalla niin kauan kuin pystyt ja loppuvaiheessa sekoita jauhot taikinaan käsin. Varo lisäämästä liika jauhoja. Vaivaa taikina ja jätä se liinan alle lepäämään jääkaappiin vähintään 4 tunniksi, mielellään yön yli.

Ennen pohjan paistoa ota se lämpiämään noin tuntia ennen. Jos teet minipizzoja, voit pyöritellä taikinasta valmiiksi 15 taikinapalloa liinan alle lepäämään.

Tomaattikastike

2 prk Muttin kokonaisia säilöttyjä tomaatteja
2 valkosipulinkynttä
1 rkl sokeria
1 rkl hyvää oliiviöljyä 
suolaa, pippuria 
tuoretta basilikaa (noin puolet kaupan basilikasta)

Tomaattikastike kannattaa tehdä samaa aikaan pohjan kanssa maustumaan. Hienonna valkosipuli ja yhdistä se kulhossa öljyn, sokerin ja hienonnettujen tomaattien kanssa. Lisää mukaan toisen purkin tomaattimehu. Mausta reilusti suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon hienonnettu basilika juuri ennen paistoa.

___

Translation:
Goat cheese and mushroom pizza for autumn hygge.

The post Suppilovahvero-vuohenjuustopizza appeared first on Pinossa.

The post Paahdettu paprikadippi appeared first on Pinossa.

Huh, kuinka älyttömän kiire viikko takana! Töissä oikeastaan koko syksy on ollut normaalia kiireisempää uuden verkkokauppaprojektin takia ja pian alkavat ystävämyynnit ja pop up –myymälöiden aukaisu eivät ole helpottaneet kiirettä yhtään. Töitä on ollut niin paljon kuin vain jaksaa tehdä, mutta en valita! Onneksi töitä on ja voi vapaasti tuudittautua siihen että lomautuslappua ei tarvitse odotella.

Kiireen takia myös arkikokkailut ovat jääneet vähemmälle, mutta viikonloppuna tulin testanneeksi tätä Jamie Oliverin selleri-omenakeittoa. Selleri kuuluu suosikkeihini, joten odotuksen keitolle olivat kovat – ja hyväähän tämä olikin! Hyvä on vielä parempaa kiertoon laitettuna, joten tässäpä olisi minun versioni tästä Jamien reseptistä.

Selleri-omenakeitto 8:lle

2 sipulia
5 varsisellerin vartta
400 g juuriselleriä
4 Granny Smith omenaa
2 l hyvää kanalientä
200 ml ranskankermaa
tuoretta timjamia
oliiviöljyä
suolaa, pippuria
päälle paahdettuja hasselpähkinöitä

Pilko sipuli ja sellerinvarret ja kuullota ne kattilassa tilkassa öljyä miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Kuori ja paloittele omena sekä juuriselleri ja lisää ne kattilaan. Nypi sekaan tuoretta timjamia ja kuullota vielä pari minuuttia. Lisää kiehuva kanaliemi, mausta suolalla ja pippurilla ja anna kiehua kunnes selleri on kypsää eli noin 30 minuuttia. Kun selleri on kypsää, siivilöi suurin osan liemestä pois, soseuta keitto ja lisää joukkoon ranskankerma. Tarkista maku ja lisää lientä jos koostumus on liian paksu.

Tarjoile rouhittujen ja paahdettujen hasselpähkinöiden kanssa.

Vinkki! Älä heitä keiton lientä pois vaan käytä se esimerkiksi kurpitsarisoton valmistukseen.

The post Selleri-omenakeitto appeared first on Pinossa.

Kylläpä tuntui hyvältä vähän avautua ja purkaa ajatuksia edellisessä postauksessa. Vielä paremmalta tuntui kuitenkin kaikki ne tsemppiviestit, joita sain postauksen julkaisun jälkeen. Moni kehoitti vain olemaan ja ottamaan omaa aikaa ja otinkin neuvoista vaarin.

Vietin eilisen hyvin rennoissa merkeissä keittiössä fiilistellen. Viime sunnuntaina Miksu ravisteli mummun omenapuun latvasta viimeiset omenat ja niistä keitin sitruunalla ja kanelilla maustettua hilloa. Eilen pyöräytyin myös pellillisen superhelppoa ja hyvää siemennäkkileipää. Tälläisiä helppoja reseptejä on kiva kokkailla juuri silloin, kun on pienen keittiöterapian tarpeessa.

Keittiössä hääräily ei todellakaan ole minulle se pakollinen paha. Kiireessä kokkaamista inhoan ihan yhtä paljon kuin muutkin, mutta juuri tälläiset hitaat viikonloput on ihana viettää hellan ääressä. Omenoita kuoriessa mieli rauhoittuu ja olohuoneen kaaos sekä työkiireet jäävät taka-alalle. Kokatessa olen läsnä juuri siinä hetkessä ja saan fiilistellä sellaisia pikkuasioita kuten omenan tuoksua ja sen pilkkomisesta lähtevää ääntä. Kuulostaa ehkä vähän hölmöltä, mutta tuollaisille pienille asioille ei oikein arkena tunnu olevan aikaa. Tai ainakaan kierroksilla käyvät aivot eivät huomaa niitä.

Samasta syystä tykkään käydä ruokakaupassa ajan kanssa tuoksuttelemassa illallisen aineksia. Olen varmaan Klaukkalan S-marketin ainoa asiakas, joka on jo viisikymmentä kertaa tunkenut nenänsä ostoskoriin päätyvään korianteriin ja todennut sen tuoksuvan aina yhtä hyvältä.

Siemennäkkileipä (vegaaninen ja gluteeniton)

• 2 dl tattarijauhoja
• 1 dl auringonkukansiemeniä
• 1 dl seesaminsiemeniä
• 0,75 dl pellavansiemeniä
• 1 tl suolaa
• 3 rkl oliiviöljyä
• 2,5 dl kuumaa vettä
• 1 rkl hienoksi silputtua rosmariinia

Sekoita kaikki aineet kulhossa keskenään rosmariinia lukuun ottamatta. Anna taikinan seistä sen aikaa, kun uuni lämpenee. Levitä seos lusikalla ohueksi leivinpaperin päälle. Ripottele päälle rosmariini. Paista 150 asteessa 50-60 minuuttia. Jäähdytä ja paloittele.

Tähän siemennäkkileipään tulee oikein himo ja pellillinen saattaa hyvinkin kadota ensimmäisen illan aikana! Onneksi tämä on kuitenkin terveellistä ja täynnä hyviä rasvoja, proteiinia ja kivennäisaineita ja näin ollen parempi vaihtoehto esimerkiksi sipseille. Jos näkkäriä kuitenkin jää, kannattaa se säilyttää ilmatiiviissä rasiassa.

Leppoisaa sunnuntai kaikille ja muistakaa rentoutua!

The post Gluteeniton ja vegaaninen siemennäkkileipä appeared first on Pinossa.

Rento fiilis, vahva kahvi ja vastapaistetut rapeat vohvelit, sen paremmin ei kyllä aamu voi alkaa! Sen jälkeen kun kokeilin tattarijauhojen käyttämistä timjamikekseihin, olen aina mahdollisuuksien mukaan vaihtanut vehnäjauhot niihin. Pidän tattarin mausta ja mielestäni se tuo kivan sitkoisen rakenteen juuri esimerkiksi kekseihin ja vohveleihin. Ja onhan se tietenkin myös gluteenitonta, joka sopii passelisti tähän ton-ton -dieettien aikakaudelle.

Itsehän tosiaan olen niin kaikkiruokainen kuin ihminen vain voi olla. Pienestä pitäen olen tottunut syömään kaiken maailman kummallisuuksia, joten nirsoilu ei todellakaan kuulu ruokapöytääni. Meillä lupaa nirsoilla ei anneta edes teineille, jotka kyllä yrittivät ronkkia sieniä pois kasvislasagnesta. En myöskään pyri välttelemään mitään tiettyjä ruoka-aineita, mutta yritän suosia niin paljon kasvisruokaa kuin vain mahdollista. Siis kaikkea kohtuudella, myös vehnää.

Omenahillon keittelin viime viikonloppuna mummun viimeisistä omenoista, kun vietin rentoa lauantaita keittiössä hengaillen. Sunnuntaina paiston aamiaiseksi hilloa silmällä pitäen nämä tattarivohvelit ja niistä tulleen energiapiikin seurauksena siivosin viimein keittiöstä mauste- ja kuiva-ainekaapit. Samalla huomasin, ettei muuten tomu- ja ruokokidesokeria tarvitse ostaa vähään aikaan…

Tattarivohvelit (n. 15 kpl, gluteeniton)

• 3 munaa
• 4 dl maitoa
• 1 dl kivennäisvettä
• 3 dl tattarijauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 2 rkl sokeria
• 50 g sulatettua voita
• Paistoon voisulaa

Riko munien rakenne kulhossa ja lisää sekaan maito sekä keskenään sekoitetut kuiva-aineet. Lisää jäähtynyt voisula ja kivennäisvesi varovasti sekoittaen. Anna taikinan turvota 15-30 minuuttia ja paista vohvelipannussa. Tarjoile esimerkiksi itse tehdyn omenahillon kera. Jättämällä sokerin pois saat suolaisia vohveleita, jotka voi tarjoilla blinien tapaan.

Omenahillo (n. 1 litra valmista hilloa)

• 1 kg kuorittuja ja lohkottuja omenoita (itse suosin hieman happamia lajikkeita)
• yhden sitruunan raastettu kuori ja mehu
• kanelitanko
• 1 dl vettä
• 3 dl hillosokeria

Laita aineet suureen kattilaan ja keitä kunnes omenat ovat kypsiä eli noin 15 minuuttia. Ota kanelitanko pois, soseuta hillo ja purkita se. Ennen purkitusta täytä lasipurkit kiehuvalla vedellä niiden desinfioimiseksi. Hillo säilyy jääkaapissa ”satokaudesta toiseen”, mutta kuulemma myös pidempään.

The post Tattarivohvelit ja helppo omenahillo appeared first on Pinossa.

Ostin glukoosisiirapin kaappiin jo vuosi sitten, jolloin tarkoituksenani oli tehdä jouluksi inkiväärillä maustettuja fudgeja. Kermatoffeet jäivät kuitenkin tekemättä ja sokeroidut inkiväärit pisteltiin parempiin suihin. Tänä vuonna päätin ottaa joulukarkit kokeiluun uudemman kerran.

En koskaan aikaisemmin ole tehnyt fudgeja, eivätkä makeat muutenkaan kuulu bravuureihini. Jälkiruokien teko on aika tarkkaa kemiaa ja olin kuullut karkkien teon olevan vielä astetta vaikeampaa. Ensimmäisenä reseptinä päätin kokeilla tätä Dan Sukkerin reseptiä, joka vaikutti suhteellisen simppeliltä. Fudgereseptiä tuunasin hieman lisäämällä mukaan kanelitangon ja käyttämällä vaniljapulveria vaniljasokerin sijaan.

Fudge

• 2 dl kuohukermaa
  ½ tl suolaa
  vajaa 1 ½ dl (200 g) Dansukker Glukoosisiirappia
  2 ½ dl (225 g) Dansukker Taloussokeria
  2–3 rkl Dansukker Tummaa siirappia
  ½ dl vettä
  kanelitanko
  1 ½ dl Dansukker Tomusokeria
  1–2 rkl vettä
  1 rkl Dansukker Vaniljasokeria tai 1 tl vaniljapulveria

Sekoita suola kermaan.

Mittaa glukoosisiirappi paksupohjaiseen ja korkeareunaiseen kattilaan. Lisää sokeri, tumma siirappi, kanelitanko ja vesi ja sekoita tasaiseksi. Kuumenna seos kiehuvaksi ja keitä täydellä teholla, kunnes seoksen lämpötila on 124 °C. Sekoita välillä.

Lisää kerma-suolaseos sekoittaen kattilaan (varo, seos kuohahtaa). Kuumenna uudelleen 124 asteeseen koko ajan sekoittaen.

Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä 90 asteeseen. Ota kanelitanko pois seoksesta. Sekoita massaa jäähtymisen aikana.

Sekoita 1 rkl vettä, tomusokeri ja vaniljasokeri/-pulveri tasaiseksi, kiinteäksi tahnaksi. Lisää tarvittaessa vettä tipoittain. Lisää tomusokeritahna saman tien voimakkaasti sekoittaen massaan. Sekoita tasaiseksi.

Kaada kuuma massa leivinpaperilla vuorattuun astiaan, käytä lopuksi kaavinta, ja levitä tasaiseksi. Anna jäähtyä vähintään muutama tunti kunnes fudge on leikattavissa. (Jäähtymisaika riippuu fudgen paksuudesta.)

Leikkaa jäähtynyt fudge paloiksi ja nauti.

Huom! Fudgemassaan keittämisen jälkeen lisättävä tomusokeritahna saa aikaan fudgelle tyypillisen pehmeän, ”purtavan” rakenteen. On tärkeää, että annat massan jäähtyä 90-asteiseksi ennen tomusokeritahnan lisäämistä. Liian kuumaan massaan lisääminen saa aikaan tomusokerin liukenemisen, ja lopputuloksena on sitkeä toffee.

Tein fudgen tarkasti ohjeen mukaan ja vahdin seoksen lämpötiloja elektronisella mittarilla, silti lopputulos ei ihan vastannut sitä mitä odotin. Jäähtyessään fudgesta tuli hieman tiiviimpää ja kovempaa, kuin mitä ohjeen kuvan perusteella olisin odottanut. Maku oli kyllä hyvä, mutta jääkaapissa kermatoffee jähmettyy aika kovaksi ja purtavuus häviää. Lopputulos muistutti siis enemmän imeskeltävää toffeeta. Mutta siis herkullista sellaista!

Selvittelin hieman asiaa, ja lukemani mukaan massan sekoittaminen sähkövatkaimella ennen tomusokerin lisäämistä voisi auttaa tekemään fudgesta enemmän purtavaa. Kokeiluni ei jää kuitenkaan tähän, vaan seuraavaksi ajattelin ottaa testiin tämän Kakku Katrin fudgereseptin.

The post Kanelilla maustettu fudge appeared first on Pinossa.

Olen aina pitänyt joulutortuista, eikä perinteistä luumuhilloa mielestäni ole koskaan tarvinnut korvata esimerkiksi omenamarmeladilla. Parasta joulutortuissa onkin aina ollut se luumuhillo, joka kerran vuodessa maistuu niin hyvältä, että voisin syödä sitä suoraan purkista (ja syönkin).

Usein perinteisiä tähtitorttuja syödessäni suunnittelin haukattavat kohdat etukäteen niin, ettei kuiva sakara jäisi vahingossakaan viimeiseksi suupalaksi. Usein se kuitenkin jää. Ärsyttävää, miksi hilloa ei voi saada joka haukulla! Näppärä tyttönä tietenkin kehitin ongelmaan simppelin ratkaisun: jätin sakarat muotoilematta.

Pyöreän joulutortun konsepti ei varmasti ole uusi, mutta itse aloitin tekemään niitä muutama vuosi sitten ja samalla ratkaisin inhottavan kuivan sakaran ongelman. Täydellisten ja tasalaatuisten pyöreiden torttujen tekeminen on kuitenkin haastavaa, joten ymmärrän hyvin miksi sakarat ovat aikoinaan tulleet niin suosituiksi.

Täydellisen ja symmetrisen pyöreän joulutortun salaisuus on juuri oikea määrä hilloa täysin keskellä taikinapalaa – liian sivussa olevan hillon kohoava taikina tiputtaa pellille 100% todennäköisyydellä. Jos pyöreän muodon leikkaa lasin avulla, kannattaa reunaan tehdät tasaisesti pienet painaumat veitsellä, silloin taikina todennäköisesti kohoaa suoraan.

Pyöreiden torttujen leikkuusta jääneen taikinan olen kaulinut uudestaan levyksi ja leikannut siitäkin pyöreitä torttuja. Uudelleen kaulittu taikina ei kohoa yhtä kauniisti ja lopputulos on ehkä enemmän keksimäinen kuin torttumainen. Maku on kuitenkin hyvä ja sehän on tärkeintä. Pyöreiden torttujen sijaan voisin tietenkin tehdä neliönmallisia torttuja, joilloin hilloa saisi joka haukulla eikä taikinaa menisi leikkaamisesta hukkaan. Neliöt eivät kuitenkaan olisi ihan niin söpöjä kuin nämä pyöreät versiot.

The post Pyöreät joulutortut appeared first on Pinossa.

En tiedä kuinka teidän vuosi on alkanut, mutta meillä se on startannut oikein rytinällä. Töissä ehti rauhoittua hetkeksi, ja nyt uuden kevätmalliston deadlinet puskee taas päälle. Myös siviilin puolella on riittänyt tekemistä, kun tammikuun kaikki viikonloput ovat yksi toisensa jälkeen täyttyneet menosta. On kahvittelua, synttäreitä ja Japanin matkan suunnittelua, mutta ehkä eniten odotan tulevaa lauantaita ja meidän pienen Insta-porukan tapaamista. Ihana @retromoderni Suvi kutsui meidät kylään ja odotan innolla hänen ja muiden tapaamista ihan livenä!

Olen yrittänyt palata syömisen kanssa ruotuun, mutta kaikki tämä ylimääräinen ohjelma ei tee sitä helpoksi. Lounaalla syön kiltisti salaattia, mutta iltaisin herkutteluun on edelleen liian helppo sortua. Keho suorastaan huutaa sokeria kamalien suklaan vieroitusoireiden kourissa. Laiskottelu on myös johtanut einesten nauttimiseen enemmän kuin kerran viikossa, joten ryhtiliike on nyt tehtävä. Aloitetaan se keitolla!

Tämän artisokkakeiton reseptin löysin googlen kuvahaun perusteella Yhteishyvästä ja muutaman kokkauskerran jälkeen se on meidän keittiössä päätynyt tähän nykyiseen muotoonsa. Keitto on lempeän makuista ja helppo valmistaa, joten se soveltuu hyvin arkiruuaksi. Reseptiä on myös helppo varioida erilaisilla yrteillä esimerkiksi suosikillani timjamilla.

Samettinen artisokkakeitto 4:lle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 iso sipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• (1 dl valkoviiniä)
• 0,7 l hyvää kana- tai kasvislientä
• 5-6 isoa jauhoista perunaa
• 2 prk säilöttyjä artisokansydämiä
• 1 prk mascarponea
• suolaa, mustapippuria
• notkistamiseen tarvittaessa kermaa, maitoa tai lientä.

Kuullota hienonnettuja sipuleita isossa kattilassa tilkassa öljyä miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Lisää halutessasi viini ja haihduta. Kuori ja pilko perunat 3-4 osaan. Lisää liemi, kiehauta ja lisää perunat kattilaan. Anna kiehua hiljalleen kunnes perunat ovat juuri kypsiä. Lisää valutetut artisokat ja anna kiehua vielä muutama minuutti. Ota kattila pois liedeltä ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Itse siivilöin keiton tässä vaiheessa, jolloin rakenteesta tulee todella samettinen (tämän voi jättää väliin mutta suosittelen näkemään vaivan). Lisää mascarponejuusto, notkista keittoa tarvittaessa ja mausta suolalla ja pippurilla.

Tarjoile artisokkakeitto esimerkiksi paahdettujen pähkinöiden tai dukkahin kanssa.

The post Tammikuun ryhtiliike ja samettinen artisokkakeitto appeared first on Pinossa.

Minulla on nyt selvästi kokeile kotimaista bloggaria –kausi menossa, sillä juuri eilen Instassa hehkutin Viimeistä murua myöten –blogin Saaran tomaattista kikhernekeittoa ja nyt tämän postauksen aiheena on Saaran terveellinen taatelikakku, jonka otin testiin viime viikonloppuna. Kakku on sokeriton, maidoton (voiton!) ja gluteeniton. Eli mauton?

Olen niitä tyyppejä, jotka herkuttelevat oikein kunnolla silloin kun siihen rupeavat (liian usein). En todellakaan nappaa pakastimesta sentin viipaletta vaniljajäätelöä vaan syön kunnon kermajäätelön höysteineen suoraan purkista. Lauantaita varten ostan irtokarkkeja lähes kilon ja joskus matkaan lähtee myös sipsipussi. Useammin kuin kerran olen korvannut niillä myös kunnon illallisen – mutta hei, se on aikuisuudessa parasta kun saa syödä just mitä haluaa silloin kuin huvittaa.

Lähtökohtaisesti en siis voisi edes kuvitella oikeasti pitäväni kakusta, joka ei sisällä lainkaan voita, suklaata tai sokeria. Saara sai kuitenkin myyntipuheellaan minut vakuuttuneeksi ja päätin antaa taatelikakulle mahdollisuuden. Tiedättekö muuten sen, että leipomisessa kamalinta on se kun tuotosta ei voi maistaa etukäteen?

Leivoin kakun siis sunnuntaina tädilleni ja ajatukseni oli tarjoilla se jäätelön kanssa. Jäätelöhän sitten unohtui kauppaan ja mielessäni kirosin, että sehän oli nyt sitten siinä… Ennen taatelikakun leikkaamista pohjustin kahvivieraille stoorin oikein kunnolla, ettei kukaan joutuisi kamalasti pettymään. Mutta arvatkaapa mitä, kakku olikin oikeasti hyvää! Ja parasta tässä oli se, ettei kevyt ja mehevä kakku edes kaivannut sitä jäätelöä. Vieraat ottivat lisää palan jos toisenkin, ja sen on varma merkki siitä, että kaikille maistui. Kakkua jäikin vain säälittävä parin sentin viipale, jota kukaan ei enää kehdannut ottaa.

Koska haluan, että Saara saa oikeutetusti kaikki klikit itselleen, en jaa reseptiä vaan pääsette lukemaan sen täältä.

Mutta nyt miljoonan taalan kysymys: tekisinkö uudestaan? Seuraavan kerran kun haluan tyydyttää järjettömän makeanhimoni, tämä kakku ei ole oikea siihen tarkoitukseen vaan silloin kallistun enemmin oikean mutakakun puolelle. MUTTA tämä taatelikakku olisi aivan loistava valinta brunssille tai esimerkiksi joulun kevyeksi jälkiruuaksi. Ja sanon tämän vielä kerran: tällä kakulla saa oikeasti herkutella hyvällä omallatunnolla.

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Lue myös: Sitruunaiset valkosuklaa-timjamikeksit (gluteeniton)

The post Terveellinen taatelikakku – Uhka vai mahdollisuus? appeared first on Pinossa.

Blogiani alusta asti lukeneet varmasti muistavat, että olen jakanut tämän reseptin ennenkin. Tämä sitruuna-marenkipiirakka on näyttävä, helppo tehdä ja ainekset siihen löytyvät lähes aina kotoa. Tämä on siis todellinen the resepti, johon ohjetta kysellään usein. Blogin muuton yhteydessä vanhat postaukseni vähän kärsivät googlen sijoituksissa ja siksi päätin jakaa tämän sitruuna-marenkipiirakan reseptin uudemman kerran. Ja olihan tämän kiva päästä kuvaamaan uudelleen kehittyneillä taidoilla

Sitruuna-marenkipiirakka

Pohja
100 g voita
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 rkl vettä

Sitruunatahna
1,5 dl sokeria
2 dl vettä
1 dl sitruunanmehua
2,5 rkl maissitärkkelystä
4 keltuaista
50 g voita
ripaus vaniljajauhetta

Marenki
4 valkuaista
ripaus suolaa
1,5 dl erikoishienoa sokeria

Vuoraa irtopohjavuoka, halkaisija 21-24 cm, leivinpaperilla. Voitele ja jauhota vuoka korppujauhoilla.

Tee pohja. Sekoita käsin nyppien kuivat aineet huoneenlämpöiseen rasvaan. Lisää kylmää vettä varovasti ja puristele taikina tasaiseksi. Kauli taikina  kahden leivinpaperin välissä ja viimeistelen painemalla sen vuokaan käsin. Taikina kannattaa painella kulmiin ohuesti, sillä muuten paksua taikinaa on vaikea syödä lusikalla. Nosta vuoka jääkaappiin n. 15 minuutiksi. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Aseta piirakkapohjan päälle leivinpaperi ja n. 3 dl kuivia herneitä tai riisiä. Paista uunin alatasolla 15 minuuttia. Ota leivinpaperi ja herneet pois ja jatka paistamista 5 minuuttia.

Pohjan tekeytyessä ja paistuessa valmista täyte. Mittaa kaikki ainekset kattilaan voita ja vaniljaa lukuun ottamatta. Kuumenna seosta koko ajan vatkaten kunnes se sakenee ja kiehahtaa. Lisää paloiteltu voi ja vanilja voimakkaasti vatkaten.

Tee marenki. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi kuivassa, puhtaassa kulhossa. Lisää ripaus suolaa, se tasoittaa makeutta ja auttaa vaahdon muodostumisessa. Lisää sokeria vähitellen pienissä erissä koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista, kunnes vaahto on kiiltävää ja sitkeää.

Kaada sitruunatäyte kypsän pohjan päälle. Levitä nuolijalla marenki täytteen päälle ja muotoile vaahto aaltoilevaksi. Kypsennä uunissa vielä 5-10 minuuttia, kunnes marenki on saanut kauniin värin. Voit myös käyttää puhalluslamppua pinnan kypsentämiseen uunin sijaan. Tarjoile jäähtynyt piiras vielä saman päivän aikana.

Huom! Näin tehty marenki kutistuu ja siitä irtoaa nestettä kun piirakka seisoo huoneenlämmössä. Jos piirakan leipoo valmiiksi seuraavalle päivälle, kannattaa tehdä italialaista marenkia.

***
Lue myös: Terveellinen taatelikakku
Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

The post Sitruuna-marenkipiirakka appeared first on Pinossa.

Huh, huh, se on kuulkaas niin että eilen mittariin kilahti 27! Duunin vaihdoksen ohella juhlittavaa siis riitti viikonloppuna, ja kiitos isäni, joka kutsui itse itsensä synttärikahville, tulin kokeilleeksi aivan uutta kakkureseptiä.

Inspiraation synttärikakkuuni sain Jenni Höijerin kakusta, joka nähtiin edellisessä Masterchef Suomi –jaksossa. Kakku on murupohjan päällä oleva mantelikakku, joka kätkee sisäänsä kirpeän passionhedelmätahnan. Mantelikakku on maustettu limen kuorella ja kokonaisuus kruunataan italialaisella marengilla. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta on oikeasti aika helppo tehdä.

Kakun resepti on sekoitus netistä löytämiäni ja vanhoja reseptejäni.

Mantelikakku passionhedelmätahnalla

Murupohja

• 100 g voita
• 1 dl sokeria
• 1 muna
• 1 tl leivinjauhetta
• 3 dl vehnäjauhoja

Mantelikakku

• 2 dl sokeria
• 200 g voita
• 4 munaa
• 2,5 dl mantelijauhoja
• 1,5 dl venhäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• ripaus vaniljapulveria
• 1 limen raastettu kuori

Passionhedelmätahna

• 4 keltuaista
• 1 dl sokeria
• 2 dl vettä
• 1 dl passionhedelmämehua (eli n. 8 passionhedelmän sisukset siivilöitynä)
• 2 ½ rkl maissitärkkelystä
• yhden limen mehu
• 50g voita
• ripaus vaniljajauhetta

Italialainen marenki

• 4 valkuaista
• 1 dl vettä
• 2,5 dl sokeria

Aloita kakun valmistus murupohjasta. Sekoita keskenään huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Lisää joukkoon muna ja sekoita. Lisää leivinjauhe ja jauhot ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kauli taikina noin sentin paksuiseksi kahden leivinpaperin välissä ja leikkaa siitä ympyrä käyttäen muottina irtopohjavuokaa (halkaisija n. 20 cm).

Vuoraa irtopohjavuuan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Nosta murutaikina vuuan pohjalle ja nosta vuoka jääkaappiin hetkeksi.

Tee seuraavaksi mantelikakku. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon munat yksitellen vatkaten välissä. Sekoita jauhot ja vanilja keskenään ja siivilöi jauhot seokseen. Kääntele jauhot sekaan nuolijalla ja lisää lopuksi limen kuori. Kaada taikina murupohjan päälle ja paista 180 asteessa uunin alatasolla n. 40 minuuttia. Kokeile kypsyys hammastikulla. Anna kakun jäähtyä ennen täyttämistä.

Kakun paistuessa valmista passionhedelmätahna. Yhdistä kattilassa keltuaiset, vesi, passionhedelmä, sokeri, limemehu ja maissitärkkelys. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes tahna sakenee ja kiehahtaa. Vatkaa joukkoon paloiteltu voi ja vaniljajauhe. Jäähdytä.

Valmista marenki. Kuumenna kattilassa sokeri ja vesi 121-asteeseen. Sokerisiirapin kuumentuessa vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (valkuaisiin voi halutessaan lisätä ripauksen suolaa). Kun siirappi on tarpeeksi kuumaa, lisää se valkuaisiin ohuena nauhana koko ajan voimakkaasti vatkaten. Jatkaa vatkaamista kunnes marenki on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi.

Kakun täyttämiseksi koverra veitsellä ja lusikalla kakun keskelle kolo tahnaa varten. Ei siis haittaa, jos kakun keskus painuu paistamisen aikana. Lusikoi tahna kakun keskelle ja tasoita pinta. Osan tahnasta voi säästää koristeluun. Seuraavaksi tasoita kakun pinta marengilla. Lusikoi ensin kasa marenkia keskelle ja kakkua pyörittämällä kuljeta sitä kohti reunoja palettiveitsen tai tavallisen veitsen avulla. Pinnasta voi myös jättää aaltoilevan ja kakun koristella toisella tavalla.

Kun kakun pinta on kauniin tasainen koristele se esimerkiksi mustikoilla ja pursottamalla tahnasta ja marengista pieniä pisteitä kakun pinnalle. Jos marenkia jää yli, voi loput siitä kuivattaa uunissa rapeiksi marengeiksi.

Tarjoile kakku vielä samana päivänä.

Lue myös: Sitruuna-marenkipiirakka

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

The post Synttärikakku appeared first on Pinossa.

Jee, nyt saa taas parsaa! Parsa on ihan parasta ja kaiken kanssa – risotossa, piirakassa, kalan lisukkeena tai ihan vain sellaisenaan. Meillä parsakausi on korkattu jo parilla nipulla, ja seuraavaksi menussa olisikin parsaa kuhan ja palsternakkapyreen kaverina. Kolmas nippu varmaan katoaa suihin ihan sellaisenaan uppomunan kanssa.

Olen aikaisemmin jakanut täällä pari parsareseptiä (mikä on kyllä liian vähän), ja ajattelin laittaa ne nyt uudestaan jakoon siltä varalta, ettei jollain vielä inspiraatio parsan kokkaamiseen ole herännyt.

Ennen sitä kuitenkin kerron lyhyesti, mikä on minun mielestäni se paras tapa valmistaa vihreää parsaa: Napsautan puisen osan pois taittamalla parsaa varovasti tyvestä. Sen jälkeen vain huuhtelen parsan ja paistan runsaassa voissa pannulla. Lopuksi päälle suolaa, pippuria ja hitusen sitruunamehua, avot! Kuoriminen ja keittäminen on siis turhaa, jos haluaa säilyttää parsassa pienen purutuntuman.

Sitruunarisotto ja paistettua parsaa kahdelle

0,8 l kasvislientä (kiehuvaa)
65 g voita
1 tl oliiviöljyä
1 pieni sipuli raastettuna
1 valkosipulinkynsi
200 g hyvää risottoriisiä
0,7 dl kuivaa valkoviiniä
20 g parmesanraastetta +ylimääräistä tarjoiluun
1-2 rkl sitruunamehua
1 rkl sitruunankuorta
suolaa, mustapippuria
lisäksi vihreää tankoparsaa ja voita niiden paistoon.

Raasta sipuli ja hienonna valkosipuli. Raastamalla sipulista irtoaa nestettä, joka vie mukanaan kitkeryyttä. Kuumenna kattila liedellä, lisää 1 tl voita sekä 1 tl oliiviöljyä ja kuullota sipulit rasvassa. Lisää riisi ja sekoita rasva riisiin kunnolla. Anna riisin lämmitä hetki koko ajan sekoittaen. Lisää viini ja anna sen haihtua. Lisää puolet kasvisliemestä riisin joukkoon. Sekoita risottoa jatkuvasti ja lisää vähitellen loput nesteestä. Maistele ja sekoita, kunnes riisi on juuri ja juuri kypsää (n. 15 minuuttia). Sekoita joukkoon raastettu sitruunankuori ja mehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä päälle pieneksi pilkottu voi ja parmesanraaste. Laita kansi päälle anna risoton levätä muutama minuutti parsan paiston ajan.

Valmistele parsa katkaisemalla siitä pois puinen osa alavarresta (taita parsaa molemmista päistä, parsa napsahtaa poikki sopivasta kohdasta). Paista parsaa voissa pari minuuttia kummaltakin puolelta, tarkista kypsyys esimerkiksi hammastikulla. Parsaan saa jäädä hieman purutuntumaa. Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile yhdessä risoton kanssa.

Parsa-kinkkupiirakka

Pohja:
100 g huoneenlämpöistä voita
2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl viileää vettä
Täyte:
8 vihreää tankoparsaa
150 g ylikypsää palvikinkkua
3 munaa
200 g ranskankermaa
1 pieni sipuli
1 iso valkosipulinkynsi
1,5 dl parmesanraastetta
suolaa, pippuria

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.
Valmista pohja nyppimällä voi, jauhot ja suola murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja painele seos taikinaksi. Painele taikina n. 26 cm piirakkavuokaan (itse kaulin taikinan ensin jolloin pohjasta tulee tasaisempi) ja nosta se jääkaappiin 10 minuutiksi. Halutessasi voit lepuuttamisen jälkeen esipaistaa pohjaa painon kanssa 10 minuuttia.

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää ranskankerma, raasta mukaan valkosipuli, sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla.

Käsittele parsa. Katkaise parsan puinen osa pois. Tasaa parsat nupusta katsottuna ja leikkaa ne n. 8 cm pituisiksi. Nämä parsat tulevat piirakan pinnalle. Keitä parsoja suolatussa vedessä muutama minuutti ja nosta ne kylmään veteen odottamaan (parsasta tulee pehmeä ja se on helppo syödä piirakan mukana). Pilko parsojen loppuosat pieneksi.

Hienonna sipuli ja kuutio kinkku. Levitä sipuli, pilkottu parsa ja kinkku pohjan päälle. Kaada munaseos täytteen joukkoon ja ripottele päälle parmesanraaste. Paista piirakkaa n. 10 minuuttia uunin alatasolla. Kun pinta on hyytynyt hieman, paina kevyesti keitetyt parsan piirakan pinnalle. Paista piirakkaa vielä n. 20 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt ja pinta kauniin ruskea. Anna piiraan levätä hetki ennen tarjoilua.

Hyvää ruokahalua!

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

The post Parsakausi on täällä! appeared first on Pinossa.

Aurinkoista tiistaita! Juuri tällä hetkellä (klo 7.00) kerään kiireisenä läppäriä ja laturia kasaan illan jäljiltä, pakkaan lounasta ja siinä samalla yritän täyttää termosmukia kahvilla. Vähän parempaan aamukahviin muuten vinkkinä, että Paulig Dark Roast tummapaahto on aivan taivaallista Alpron vaniljalla maustetun soijamaidon kanssa! Luonnollisesti tämän postaus on ajastettu eilen illalla etukäteen, joten voin rauhassa keskittyä olemaan myöhässä niin kuin kaikkina muinakin aamuina. Onneksi on liukuva työaika.

Aikaisemmin harmittelin, että olen parsareseptejä jakanut täällä aivan liian vähän. Nyt asiaan olisi luvassa pieni korjaus keväisen parsapastan muodossa. Tai no, oikeasti jos olen rehellinen, niin tämä resepti on yksi vakio pastaresepteistäni, johon nyt vain lisäsin pannulla paistetun parsan.

Tämä pasta on mukavan keväinen, raikas ja pasta-annokseksi kivan kevyt. Valmistamiseen aikaa menee puolisen tuntia, ja siitäkin suurin osa kuluu tomaattien paahtamiseen.

Keväinen parsapasta kahdelle

• 1 rasia miniluumutomaatteja
• 1 rosmariinioksa
• vajaa 1 rkl kapriksia
• oliiviöljyä
• suolaa
• pippuria
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 rkl voita
• 6-8 kpl vihreää tankoparsaa (parsan voi korvata myös artisokansydämillä)
• (0,5 dl valkoviiniä)
• puolikkaan sitruunan kuori
• fettuccine-pastaa 3-4 kerää per ruokailija
• päälle parmesanraastetta ja loraus öljyä

Sekoita kulhossa tomaatit, 1 rkl oliiviöljyä, kaprikset ja rosmariininoksa. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä tomaatit uunivuokaan ja paahda 200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Laita pastalle suolattu vesi kiehumaan tomaattien paahtuessa. Keitä pastaa minuutti ohjetta vähemmän.

Kun pasta on lähes kypsää ja tomaatit valmiita, paista parsa. Laita pannulle n. 1 rkl voita, loraus öljyä ja raasta joukkoon valkosipulinkynsi. Paista parsoja pannulla muutama minuutti, varo polttamasta valkosipulia! Kun parsat ovat kypsiä, ota ne sivuun odottamaan. Älä huuhdo pannua.

Ota paahtuneet tomaatit pois uunista ja lisää ne pannulle, jolla paistoit parsat. Murskaa tomaatit ja lorauta joukkoon halutessasi valkoviiniä ja anna alkoholin haihtua. Raasta joukkoon sitruunan kuori ja tarkista maku. Lisää tomaattien joukkoon 1,5 dl pastan keitinvettä ja lisää mukaan pasta. Anna pastan kypsyä tomaattien joukossa minuutin verran.

Nosta pasta tarjolle, lado parsat pastan päälle ja viimeistele annos parmesanilla ja lorauksella oliiviöljyä.

Btw, jos ette vielä huomanneet, niin ajattelin vinkata kivasta arvonnasta Instagramin puolella. Yhteistyössä kotimaisen LukLabelin kanssa saan ilahduttaa yhtä teistä 50 euron arvoisella lahjakortilla heidän verkkokauppaansa. Arvontaan voi osallistua 17.5. asti, joten käykäähän ihmeessä jättämässä kommentti tähän postaukseen

Lue myös: Parsakausi on täällä!
Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

The post Keväinen parsapasta + arvonta Instagramissa appeared first on Pinossa.