Rento fiilis, vahva kahvi ja vastapaistetut rapeat vohvelit, sen paremmin ei kyllä aamu voi alkaa! Sen jälkeen kun kokeilin tattarijauhojen käyttämistä timjamikekseihin, olen aina mahdollisuuksien mukaan vaihtanut vehnäjauhot niihin. Pidän tattarin mausta ja mielestäni se tuo kivan sitkoisen rakenteen juuri esimerkiksi kekseihin ja vohveleihin. Ja onhan se tietenkin myös gluteenitonta, joka sopii passelisti tähän ton-ton -dieettien aikakaudelle.

Itsehän tosiaan olen niin kaikkiruokainen kuin ihminen vain voi olla. Pienestä pitäen olen tottunut syömään kaiken maailman kummallisuuksia, joten nirsoilu ei todellakaan kuulu ruokapöytääni. Meillä lupaa nirsoilla ei anneta edes teineille, jotka kyllä yrittivät ronkkia sieniä pois kasvislasagnesta. En myöskään pyri välttelemään mitään tiettyjä ruoka-aineita, mutta yritän suosia niin paljon kasvisruokaa kuin vain mahdollista. Siis kaikkea kohtuudella, myös vehnää.

Omenahillon keittelin viime viikonloppuna mummun viimeisistä omenoista, kun vietin rentoa lauantaita keittiössä hengaillen. Sunnuntaina paiston aamiaiseksi hilloa silmällä pitäen nämä tattarivohvelit ja niistä tulleen energiapiikin seurauksena siivosin viimein keittiöstä mauste- ja kuiva-ainekaapit. Samalla huomasin, ettei muuten tomu- ja ruokokidesokeria tarvitse ostaa vähään aikaan…

Tattarivohvelit (n. 15 kpl, gluteeniton)

• 3 munaa
• 4 dl maitoa
• 1 dl kivennäisvettä
• 3 dl tattarijauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 2 rkl sokeria
• 50 g sulatettua voita
• Paistoon voisulaa

Riko munien rakenne kulhossa ja lisää sekaan maito sekä keskenään sekoitetut kuiva-aineet. Lisää jäähtynyt voisula ja kivennäisvesi varovasti sekoittaen. Anna taikinan turvota 15-30 minuuttia ja paista vohvelipannussa. Tarjoile esimerkiksi itse tehdyn omenahillon kera. Jättämällä sokerin pois saat suolaisia vohveleita, jotka voi tarjoilla blinien tapaan.

Omenahillo (n. 1 litra valmista hilloa)

• 1 kg kuorittuja ja lohkottuja omenoita (itse suosin hieman happamia lajikkeita)
• yhden sitruunan raastettu kuori ja mehu
• kanelitanko
• 1 dl vettä
• 3 dl hillosokeria

Laita aineet suureen kattilaan ja keitä kunnes omenat ovat kypsiä eli noin 15 minuuttia. Ota kanelitanko pois, soseuta hillo ja purkita se. Ennen purkitusta täytä lasipurkit kiehuvalla vedellä niiden desinfioimiseksi. Hillo säilyy jääkaapissa ”satokaudesta toiseen”, mutta kuulemma myös pidempään.

The post Tattarivohvelit ja helppo omenahillo appeared first on Pinossa.

Ostin glukoosisiirapin kaappiin jo vuosi sitten, jolloin tarkoituksenani oli tehdä jouluksi inkiväärillä maustettuja fudgeja. Kermatoffeet jäivät kuitenkin tekemättä ja sokeroidut inkiväärit pisteltiin parempiin suihin. Tänä vuonna päätin ottaa joulukarkit kokeiluun uudemman kerran.

En koskaan aikaisemmin ole tehnyt fudgeja, eivätkä makeat muutenkaan kuulu bravuureihini. Jälkiruokien teko on aika tarkkaa kemiaa ja olin kuullut karkkien teon olevan vielä astetta vaikeampaa. Ensimmäisenä reseptinä päätin kokeilla tätä Dan Sukkerin reseptiä, joka vaikutti suhteellisen simppeliltä. Fudgereseptiä tuunasin hieman lisäämällä mukaan kanelitangon ja käyttämällä vaniljapulveria vaniljasokerin sijaan.

Fudge

• 2 dl kuohukermaa
  ½ tl suolaa
  vajaa 1 ½ dl (200 g) Dansukker Glukoosisiirappia
  2 ½ dl (225 g) Dansukker Taloussokeria
  2–3 rkl Dansukker Tummaa siirappia
  ½ dl vettä
  kanelitanko
  1 ½ dl Dansukker Tomusokeria
  1–2 rkl vettä
  1 rkl Dansukker Vaniljasokeria tai 1 tl vaniljapulveria

Sekoita suola kermaan.

Mittaa glukoosisiirappi paksupohjaiseen ja korkeareunaiseen kattilaan. Lisää sokeri, tumma siirappi, kanelitanko ja vesi ja sekoita tasaiseksi. Kuumenna seos kiehuvaksi ja keitä täydellä teholla, kunnes seoksen lämpötila on 124 °C. Sekoita välillä.

Lisää kerma-suolaseos sekoittaen kattilaan (varo, seos kuohahtaa). Kuumenna uudelleen 124 asteeseen koko ajan sekoittaen.

Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä 90 asteeseen. Ota kanelitanko pois seoksesta. Sekoita massaa jäähtymisen aikana.

Sekoita 1 rkl vettä, tomusokeri ja vaniljasokeri/-pulveri tasaiseksi, kiinteäksi tahnaksi. Lisää tarvittaessa vettä tipoittain. Lisää tomusokeritahna saman tien voimakkaasti sekoittaen massaan. Sekoita tasaiseksi.

Kaada kuuma massa leivinpaperilla vuorattuun astiaan, käytä lopuksi kaavinta, ja levitä tasaiseksi. Anna jäähtyä vähintään muutama tunti kunnes fudge on leikattavissa. (Jäähtymisaika riippuu fudgen paksuudesta.)

Leikkaa jäähtynyt fudge paloiksi ja nauti.

Huom! Fudgemassaan keittämisen jälkeen lisättävä tomusokeritahna saa aikaan fudgelle tyypillisen pehmeän, ”purtavan” rakenteen. On tärkeää, että annat massan jäähtyä 90-asteiseksi ennen tomusokeritahnan lisäämistä. Liian kuumaan massaan lisääminen saa aikaan tomusokerin liukenemisen, ja lopputuloksena on sitkeä toffee.

Tein fudgen tarkasti ohjeen mukaan ja vahdin seoksen lämpötiloja elektronisella mittarilla, silti lopputulos ei ihan vastannut sitä mitä odotin. Jäähtyessään fudgesta tuli hieman tiiviimpää ja kovempaa, kuin mitä ohjeen kuvan perusteella olisin odottanut. Maku oli kyllä hyvä, mutta jääkaapissa kermatoffee jähmettyy aika kovaksi ja purtavuus häviää. Lopputulos muistutti siis enemmän imeskeltävää toffeeta. Mutta siis herkullista sellaista!

Selvittelin hieman asiaa, ja lukemani mukaan massan sekoittaminen sähkövatkaimella ennen tomusokerin lisäämistä voisi auttaa tekemään fudgesta enemmän purtavaa. Kokeiluni ei jää kuitenkaan tähän, vaan seuraavaksi ajattelin ottaa testiin tämän Kakku Katrin fudgereseptin.

The post Kanelilla maustettu fudge appeared first on Pinossa.

Olen aina pitänyt joulutortuista, eikä perinteistä luumuhilloa mielestäni ole koskaan tarvinnut korvata esimerkiksi omenamarmeladilla. Parasta joulutortuissa onkin aina ollut se luumuhillo, joka kerran vuodessa maistuu niin hyvältä, että voisin syödä sitä suoraan purkista (ja syönkin).

Usein perinteisiä tähtitorttuja syödessäni suunnittelin haukattavat kohdat etukäteen niin, ettei kuiva sakara jäisi vahingossakaan viimeiseksi suupalaksi. Usein se kuitenkin jää. Ärsyttävää, miksi hilloa ei voi saada joka haukulla! Näppärä tyttönä tietenkin kehitin ongelmaan simppelin ratkaisun: jätin sakarat muotoilematta.

Pyöreän joulutortun konsepti ei varmasti ole uusi, mutta itse aloitin tekemään niitä muutama vuosi sitten ja samalla ratkaisin inhottavan kuivan sakaran ongelman. Täydellisten ja tasalaatuisten pyöreiden torttujen tekeminen on kuitenkin haastavaa, joten ymmärrän hyvin miksi sakarat ovat aikoinaan tulleet niin suosituiksi.

Täydellisen ja symmetrisen pyöreän joulutortun salaisuus on juuri oikea määrä hilloa täysin keskellä taikinapalaa – liian sivussa olevan hillon kohoava taikina tiputtaa pellille 100% todennäköisyydellä. Jos pyöreän muodon leikkaa lasin avulla, kannattaa reunaan tehdät tasaisesti pienet painaumat veitsellä, silloin taikina todennäköisesti kohoaa suoraan.

Pyöreiden torttujen leikkuusta jääneen taikinan olen kaulinut uudestaan levyksi ja leikannut siitäkin pyöreitä torttuja. Uudelleen kaulittu taikina ei kohoa yhtä kauniisti ja lopputulos on ehkä enemmän keksimäinen kuin torttumainen. Maku on kuitenkin hyvä ja sehän on tärkeintä. Pyöreiden torttujen sijaan voisin tietenkin tehdä neliönmallisia torttuja, joilloin hilloa saisi joka haukulla eikä taikinaa menisi leikkaamisesta hukkaan. Neliöt eivät kuitenkaan olisi ihan niin söpöjä kuin nämä pyöreät versiot.

The post Pyöreät joulutortut appeared first on Pinossa.

En tiedä kuinka teidän vuosi on alkanut, mutta meillä se on startannut oikein rytinällä. Töissä ehti rauhoittua hetkeksi, ja nyt uuden kevätmalliston deadlinet puskee taas päälle. Myös siviilin puolella on riittänyt tekemistä, kun tammikuun kaikki viikonloput ovat yksi toisensa jälkeen täyttyneet menosta. On kahvittelua, synttäreitä ja Japanin matkan suunnittelua, mutta ehkä eniten odotan tulevaa lauantaita ja meidän pienen Insta-porukan tapaamista. Ihana @retromoderni Suvi kutsui meidät kylään ja odotan innolla hänen ja muiden tapaamista ihan livenä!

Olen yrittänyt palata syömisen kanssa ruotuun, mutta kaikki tämä ylimääräinen ohjelma ei tee sitä helpoksi. Lounaalla syön kiltisti salaattia, mutta iltaisin herkutteluun on edelleen liian helppo sortua. Keho suorastaan huutaa sokeria kamalien suklaan vieroitusoireiden kourissa. Laiskottelu on myös johtanut einesten nauttimiseen enemmän kuin kerran viikossa, joten ryhtiliike on nyt tehtävä. Aloitetaan se keitolla!

Tämän artisokkakeiton reseptin löysin googlen kuvahaun perusteella Yhteishyvästä ja muutaman kokkauskerran jälkeen se on meidän keittiössä päätynyt tähän nykyiseen muotoonsa. Keitto on lempeän makuista ja helppo valmistaa, joten se soveltuu hyvin arkiruuaksi. Reseptiä on myös helppo varioida erilaisilla yrteillä esimerkiksi suosikillani timjamilla.

Samettinen artisokkakeitto 4:lle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 iso sipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• (1 dl valkoviiniä)
• 0,7 l hyvää kana- tai kasvislientä
• 5-6 isoa jauhoista perunaa
• 2 prk säilöttyjä artisokansydämiä
• 1 prk mascarponea
• suolaa, mustapippuria
• notkistamiseen tarvittaessa kermaa, maitoa tai lientä.

Kuullota hienonnettuja sipuleita isossa kattilassa tilkassa öljyä miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Lisää halutessasi viini ja haihduta. Kuori ja pilko perunat 3-4 osaan. Lisää liemi, kiehauta ja lisää perunat kattilaan. Anna kiehua hiljalleen kunnes perunat ovat juuri kypsiä. Lisää valutetut artisokat ja anna kiehua vielä muutama minuutti. Ota kattila pois liedeltä ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Itse siivilöin keiton tässä vaiheessa, jolloin rakenteesta tulee todella samettinen (tämän voi jättää väliin mutta suosittelen näkemään vaivan). Lisää mascarponejuusto, notkista keittoa tarvittaessa ja mausta suolalla ja pippurilla.

Tarjoile artisokkakeitto esimerkiksi paahdettujen pähkinöiden tai dukkahin kanssa.

The post Tammikuun ryhtiliike ja samettinen artisokkakeitto appeared first on Pinossa.

Minulla on nyt selvästi kokeile kotimaista bloggaria –kausi menossa, sillä juuri eilen Instassa hehkutin Viimeistä murua myöten –blogin Saaran tomaattista kikhernekeittoa ja nyt tämän postauksen aiheena on Saaran terveellinen taatelikakku, jonka otin testiin viime viikonloppuna. Kakku on sokeriton, maidoton (voiton!) ja gluteeniton. Eli mauton?

Olen niitä tyyppejä, jotka herkuttelevat oikein kunnolla silloin kun siihen rupeavat (liian usein). En todellakaan nappaa pakastimesta sentin viipaletta vaniljajäätelöä vaan syön kunnon kermajäätelön höysteineen suoraan purkista. Lauantaita varten ostan irtokarkkeja lähes kilon ja joskus matkaan lähtee myös sipsipussi. Useammin kuin kerran olen korvannut niillä myös kunnon illallisen – mutta hei, se on aikuisuudessa parasta kun saa syödä just mitä haluaa silloin kuin huvittaa.

Lähtökohtaisesti en siis voisi edes kuvitella oikeasti pitäväni kakusta, joka ei sisällä lainkaan voita, suklaata tai sokeria. Saara sai kuitenkin myyntipuheellaan minut vakuuttuneeksi ja päätin antaa taatelikakulle mahdollisuuden. Tiedättekö muuten sen, että leipomisessa kamalinta on se kun tuotosta ei voi maistaa etukäteen?

Leivoin kakun siis sunnuntaina tädilleni ja ajatukseni oli tarjoilla se jäätelön kanssa. Jäätelöhän sitten unohtui kauppaan ja mielessäni kirosin, että sehän oli nyt sitten siinä… Ennen taatelikakun leikkaamista pohjustin kahvivieraille stoorin oikein kunnolla, ettei kukaan joutuisi kamalasti pettymään. Mutta arvatkaapa mitä, kakku olikin oikeasti hyvää! Ja parasta tässä oli se, ettei kevyt ja mehevä kakku edes kaivannut sitä jäätelöä. Vieraat ottivat lisää palan jos toisenkin, ja sen on varma merkki siitä, että kaikille maistui. Kakkua jäikin vain säälittävä parin sentin viipale, jota kukaan ei enää kehdannut ottaa.

Koska haluan, että Saara saa oikeutetusti kaikki klikit itselleen, en jaa reseptiä vaan pääsette lukemaan sen täältä.

Mutta nyt miljoonan taalan kysymys: tekisinkö uudestaan? Seuraavan kerran kun haluan tyydyttää järjettömän makeanhimoni, tämä kakku ei ole oikea siihen tarkoitukseen vaan silloin kallistun enemmin oikean mutakakun puolelle. MUTTA tämä taatelikakku olisi aivan loistava valinta brunssille tai esimerkiksi joulun kevyeksi jälkiruuaksi. Ja sanon tämän vielä kerran: tällä kakulla saa oikeasti herkutella hyvällä omallatunnolla.

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Lue myös: Sitruunaiset valkosuklaa-timjamikeksit (gluteeniton)

The post Terveellinen taatelikakku – Uhka vai mahdollisuus? appeared first on Pinossa.

Blogiani alusta asti lukeneet varmasti muistavat, että olen jakanut tämän reseptin ennenkin. Tämä sitruuna-marenkipiirakka on näyttävä, helppo tehdä ja ainekset siihen löytyvät lähes aina kotoa. Tämä on siis todellinen the resepti, johon ohjetta kysellään usein. Blogin muuton yhteydessä vanhat postaukseni vähän kärsivät googlen sijoituksissa ja siksi päätin jakaa tämän sitruuna-marenkipiirakan reseptin uudemman kerran. Ja olihan tämän kiva päästä kuvaamaan uudelleen kehittyneillä taidoilla

Sitruuna-marenkipiirakka

Pohja
100 g voita
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 rkl vettä

Sitruunatahna
1,5 dl sokeria
2 dl vettä
1 dl sitruunanmehua
2,5 rkl maissitärkkelystä
4 keltuaista
50 g voita
ripaus vaniljajauhetta

Marenki
4 valkuaista
ripaus suolaa
1,5 dl erikoishienoa sokeria

Vuoraa irtopohjavuoka, halkaisija 21-24 cm, leivinpaperilla. Voitele ja jauhota vuoka korppujauhoilla.

Tee pohja. Sekoita käsin nyppien kuivat aineet huoneenlämpöiseen rasvaan. Lisää kylmää vettä varovasti ja puristele taikina tasaiseksi. Kauli taikina  kahden leivinpaperin välissä ja viimeistelen painemalla sen vuokaan käsin. Taikina kannattaa painella kulmiin ohuesti, sillä muuten paksua taikinaa on vaikea syödä lusikalla. Nosta vuoka jääkaappiin n. 15 minuutiksi. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Aseta piirakkapohjan päälle leivinpaperi ja n. 3 dl kuivia herneitä tai riisiä. Paista uunin alatasolla 15 minuuttia. Ota leivinpaperi ja herneet pois ja jatka paistamista 5 minuuttia.

Pohjan tekeytyessä ja paistuessa valmista täyte. Mittaa kaikki ainekset kattilaan voita ja vaniljaa lukuun ottamatta. Kuumenna seosta koko ajan vatkaten kunnes se sakenee ja kiehahtaa. Lisää paloiteltu voi ja vanilja voimakkaasti vatkaten.

Tee marenki. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi kuivassa, puhtaassa kulhossa. Lisää ripaus suolaa, se tasoittaa makeutta ja auttaa vaahdon muodostumisessa. Lisää sokeria vähitellen pienissä erissä koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista, kunnes vaahto on kiiltävää ja sitkeää.

Kaada sitruunatäyte kypsän pohjan päälle. Levitä nuolijalla marenki täytteen päälle ja muotoile vaahto aaltoilevaksi. Kypsennä uunissa vielä 5-10 minuuttia, kunnes marenki on saanut kauniin värin. Voit myös käyttää puhalluslamppua pinnan kypsentämiseen uunin sijaan. Tarjoile jäähtynyt piiras vielä saman päivän aikana.

Huom! Näin tehty marenki kutistuu ja siitä irtoaa nestettä kun piirakka seisoo huoneenlämmössä. Jos piirakan leipoo valmiiksi seuraavalle päivälle, kannattaa tehdä italialaista marenkia.

***
Lue myös: Terveellinen taatelikakku
Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

The post Sitruuna-marenkipiirakka appeared first on Pinossa.

Huh, huh, se on kuulkaas niin että eilen mittariin kilahti 27! Duunin vaihdoksen ohella juhlittavaa siis riitti viikonloppuna, ja kiitos isäni, joka kutsui itse itsensä synttärikahville, tulin kokeilleeksi aivan uutta kakkureseptiä.

Inspiraation synttärikakkuuni sain Jenni Höijerin kakusta, joka nähtiin edellisessä Masterchef Suomi –jaksossa. Kakku on murupohjan päällä oleva mantelikakku, joka kätkee sisäänsä kirpeän passionhedelmätahnan. Mantelikakku on maustettu limen kuorella ja kokonaisuus kruunataan italialaisella marengilla. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta on oikeasti aika helppo tehdä.

Kakun resepti on sekoitus netistä löytämiäni ja vanhoja reseptejäni.

Mantelikakku passionhedelmätahnalla

Murupohja

• 100 g voita
• 1 dl sokeria
• 1 muna
• 1 tl leivinjauhetta
• 3 dl vehnäjauhoja

Mantelikakku

• 2 dl sokeria
• 200 g voita
• 4 munaa
• 2,5 dl mantelijauhoja
• 1,5 dl venhäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• ripaus vaniljapulveria
• 1 limen raastettu kuori

Passionhedelmätahna

• 4 keltuaista
• 1 dl sokeria
• 2 dl vettä
• 1 dl passionhedelmämehua (eli n. 8 passionhedelmän sisukset siivilöitynä)
• 2 ½ rkl maissitärkkelystä
• yhden limen mehu
• 50g voita
• ripaus vaniljajauhetta

Italialainen marenki

• 4 valkuaista
• 1 dl vettä
• 2,5 dl sokeria

Aloita kakun valmistus murupohjasta. Sekoita keskenään huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Lisää joukkoon muna ja sekoita. Lisää leivinjauhe ja jauhot ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kauli taikina noin sentin paksuiseksi kahden leivinpaperin välissä ja leikkaa siitä ympyrä käyttäen muottina irtopohjavuokaa (halkaisija n. 20 cm).

Vuoraa irtopohjavuuan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Nosta murutaikina vuuan pohjalle ja nosta vuoka jääkaappiin hetkeksi.

Tee seuraavaksi mantelikakku. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon munat yksitellen vatkaten välissä. Sekoita jauhot ja vanilja keskenään ja siivilöi jauhot seokseen. Kääntele jauhot sekaan nuolijalla ja lisää lopuksi limen kuori. Kaada taikina murupohjan päälle ja paista 180 asteessa uunin alatasolla n. 40 minuuttia. Kokeile kypsyys hammastikulla. Anna kakun jäähtyä ennen täyttämistä.

Kakun paistuessa valmista passionhedelmätahna. Yhdistä kattilassa keltuaiset, vesi, passionhedelmä, sokeri, limemehu ja maissitärkkelys. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes tahna sakenee ja kiehahtaa. Vatkaa joukkoon paloiteltu voi ja vaniljajauhe. Jäähdytä.

Valmista marenki. Kuumenna kattilassa sokeri ja vesi 121-asteeseen. Sokerisiirapin kuumentuessa vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (valkuaisiin voi halutessaan lisätä ripauksen suolaa). Kun siirappi on tarpeeksi kuumaa, lisää se valkuaisiin ohuena nauhana koko ajan voimakkaasti vatkaten. Jatkaa vatkaamista kunnes marenki on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi.

Kakun täyttämiseksi koverra veitsellä ja lusikalla kakun keskelle kolo tahnaa varten. Ei siis haittaa, jos kakun keskus painuu paistamisen aikana. Lusikoi tahna kakun keskelle ja tasoita pinta. Osan tahnasta voi säästää koristeluun. Seuraavaksi tasoita kakun pinta marengilla. Lusikoi ensin kasa marenkia keskelle ja kakkua pyörittämällä kuljeta sitä kohti reunoja palettiveitsen tai tavallisen veitsen avulla. Pinnasta voi myös jättää aaltoilevan ja kakun koristella toisella tavalla.

Kun kakun pinta on kauniin tasainen koristele se esimerkiksi mustikoilla ja pursottamalla tahnasta ja marengista pieniä pisteitä kakun pinnalle. Jos marenkia jää yli, voi loput siitä kuivattaa uunissa rapeiksi marengeiksi.

Tarjoile kakku vielä samana päivänä.

Lue myös: Sitruuna-marenkipiirakka

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

The post Synttärikakku appeared first on Pinossa.

Jee, nyt saa taas parsaa! Parsa on ihan parasta ja kaiken kanssa – risotossa, piirakassa, kalan lisukkeena tai ihan vain sellaisenaan. Meillä parsakausi on korkattu jo parilla nipulla, ja seuraavaksi menussa olisikin parsaa kuhan ja palsternakkapyreen kaverina. Kolmas nippu varmaan katoaa suihin ihan sellaisenaan uppomunan kanssa.

Olen aikaisemmin jakanut täällä pari parsareseptiä (mikä on kyllä liian vähän), ja ajattelin laittaa ne nyt uudestaan jakoon siltä varalta, ettei jollain vielä inspiraatio parsan kokkaamiseen ole herännyt.

Ennen sitä kuitenkin kerron lyhyesti, mikä on minun mielestäni se paras tapa valmistaa vihreää parsaa: Napsautan puisen osan pois taittamalla parsaa varovasti tyvestä. Sen jälkeen vain huuhtelen parsan ja paistan runsaassa voissa pannulla. Lopuksi päälle suolaa, pippuria ja hitusen sitruunamehua, avot! Kuoriminen ja keittäminen on siis turhaa, jos haluaa säilyttää parsassa pienen purutuntuman.

Sitruunarisotto ja paistettua parsaa kahdelle

0,8 l kasvislientä (kiehuvaa)
65 g voita
1 tl oliiviöljyä
1 pieni sipuli raastettuna
1 valkosipulinkynsi
200 g hyvää risottoriisiä
0,7 dl kuivaa valkoviiniä
20 g parmesanraastetta +ylimääräistä tarjoiluun
1-2 rkl sitruunamehua
1 rkl sitruunankuorta
suolaa, mustapippuria
lisäksi vihreää tankoparsaa ja voita niiden paistoon.

Raasta sipuli ja hienonna valkosipuli. Raastamalla sipulista irtoaa nestettä, joka vie mukanaan kitkeryyttä. Kuumenna kattila liedellä, lisää 1 tl voita sekä 1 tl oliiviöljyä ja kuullota sipulit rasvassa. Lisää riisi ja sekoita rasva riisiin kunnolla. Anna riisin lämmitä hetki koko ajan sekoittaen. Lisää viini ja anna sen haihtua. Lisää puolet kasvisliemestä riisin joukkoon. Sekoita risottoa jatkuvasti ja lisää vähitellen loput nesteestä. Maistele ja sekoita, kunnes riisi on juuri ja juuri kypsää (n. 15 minuuttia). Sekoita joukkoon raastettu sitruunankuori ja mehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä päälle pieneksi pilkottu voi ja parmesanraaste. Laita kansi päälle anna risoton levätä muutama minuutti parsan paiston ajan.

Valmistele parsa katkaisemalla siitä pois puinen osa alavarresta (taita parsaa molemmista päistä, parsa napsahtaa poikki sopivasta kohdasta). Paista parsaa voissa pari minuuttia kummaltakin puolelta, tarkista kypsyys esimerkiksi hammastikulla. Parsaan saa jäädä hieman purutuntumaa. Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile yhdessä risoton kanssa.

Parsa-kinkkupiirakka

Pohja:
100 g huoneenlämpöistä voita
2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl viileää vettä
Täyte:
8 vihreää tankoparsaa
150 g ylikypsää palvikinkkua
3 munaa
200 g ranskankermaa
1 pieni sipuli
1 iso valkosipulinkynsi
1,5 dl parmesanraastetta
suolaa, pippuria

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.
Valmista pohja nyppimällä voi, jauhot ja suola murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja painele seos taikinaksi. Painele taikina n. 26 cm piirakkavuokaan (itse kaulin taikinan ensin jolloin pohjasta tulee tasaisempi) ja nosta se jääkaappiin 10 minuutiksi. Halutessasi voit lepuuttamisen jälkeen esipaistaa pohjaa painon kanssa 10 minuuttia.

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää ranskankerma, raasta mukaan valkosipuli, sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla.

Käsittele parsa. Katkaise parsan puinen osa pois. Tasaa parsat nupusta katsottuna ja leikkaa ne n. 8 cm pituisiksi. Nämä parsat tulevat piirakan pinnalle. Keitä parsoja suolatussa vedessä muutama minuutti ja nosta ne kylmään veteen odottamaan (parsasta tulee pehmeä ja se on helppo syödä piirakan mukana). Pilko parsojen loppuosat pieneksi.

Hienonna sipuli ja kuutio kinkku. Levitä sipuli, pilkottu parsa ja kinkku pohjan päälle. Kaada munaseos täytteen joukkoon ja ripottele päälle parmesanraaste. Paista piirakkaa n. 10 minuuttia uunin alatasolla. Kun pinta on hyytynyt hieman, paina kevyesti keitetyt parsan piirakan pinnalle. Paista piirakkaa vielä n. 20 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt ja pinta kauniin ruskea. Anna piiraan levätä hetki ennen tarjoilua.

Hyvää ruokahalua!

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

The post Parsakausi on täällä! appeared first on Pinossa.

Aurinkoista tiistaita! Juuri tällä hetkellä (klo 7.00) kerään kiireisenä läppäriä ja laturia kasaan illan jäljiltä, pakkaan lounasta ja siinä samalla yritän täyttää termosmukia kahvilla. Vähän parempaan aamukahviin muuten vinkkinä, että Paulig Dark Roast tummapaahto on aivan taivaallista Alpron vaniljalla maustetun soijamaidon kanssa! Luonnollisesti tämän postaus on ajastettu eilen illalla etukäteen, joten voin rauhassa keskittyä olemaan myöhässä niin kuin kaikkina muinakin aamuina. Onneksi on liukuva työaika.

Aikaisemmin harmittelin, että olen parsareseptejä jakanut täällä aivan liian vähän. Nyt asiaan olisi luvassa pieni korjaus keväisen parsapastan muodossa. Tai no, oikeasti jos olen rehellinen, niin tämä resepti on yksi vakio pastaresepteistäni, johon nyt vain lisäsin pannulla paistetun parsan.

Tämä pasta on mukavan keväinen, raikas ja pasta-annokseksi kivan kevyt. Valmistamiseen aikaa menee puolisen tuntia, ja siitäkin suurin osa kuluu tomaattien paahtamiseen.

Keväinen parsapasta kahdelle

• 1 rasia miniluumutomaatteja
• 1 rosmariinioksa
• vajaa 1 rkl kapriksia
• oliiviöljyä
• suolaa
• pippuria
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 rkl voita
• 6-8 kpl vihreää tankoparsaa (parsan voi korvata myös artisokansydämillä)
• (0,5 dl valkoviiniä)
• puolikkaan sitruunan kuori
• fettuccine-pastaa 3-4 kerää per ruokailija
• päälle parmesanraastetta ja loraus öljyä

Sekoita kulhossa tomaatit, 1 rkl oliiviöljyä, kaprikset ja rosmariininoksa. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä tomaatit uunivuokaan ja paahda 200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Laita pastalle suolattu vesi kiehumaan tomaattien paahtuessa. Keitä pastaa minuutti ohjetta vähemmän.

Kun pasta on lähes kypsää ja tomaatit valmiita, paista parsa. Laita pannulle n. 1 rkl voita, loraus öljyä ja raasta joukkoon valkosipulinkynsi. Paista parsoja pannulla muutama minuutti, varo polttamasta valkosipulia! Kun parsat ovat kypsiä, ota ne sivuun odottamaan. Älä huuhdo pannua.

Ota paahtuneet tomaatit pois uunista ja lisää ne pannulle, jolla paistoit parsat. Murskaa tomaatit ja lorauta joukkoon halutessasi valkoviiniä ja anna alkoholin haihtua. Raasta joukkoon sitruunan kuori ja tarkista maku. Lisää tomaattien joukkoon 1,5 dl pastan keitinvettä ja lisää mukaan pasta. Anna pastan kypsyä tomaattien joukossa minuutin verran.

Nosta pasta tarjolle, lado parsat pastan päälle ja viimeistele annos parmesanilla ja lorauksella oliiviöljyä.

Btw, jos ette vielä huomanneet, niin ajattelin vinkata kivasta arvonnasta Instagramin puolella. Yhteistyössä kotimaisen LukLabelin kanssa saan ilahduttaa yhtä teistä 50 euron arvoisella lahjakortilla heidän verkkokauppaansa. Arvontaan voi osallistua 17.5. asti, joten käykäähän ihmeessä jättämässä kommentti tähän postaukseen

Lue myös: Parsakausi on täällä!
Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

The post Keväinen parsapasta + arvonta Instagramissa appeared first on Pinossa.

Jos et vielä ole suunnitellut tulevan viikonlopun ruokalistaa niin nyt silmä tarkkana! Tässä tulee nimittäin maailmanluokan burgeri, jonka resepti kannattaa ehdottomasti ottaa talteen. Rehellisesti kerron, etten edes kaikissa ravintoloissa ole saanut yhtä hyvää burgeria kuin tämä on.

Jos on kamala nälkä, suosittelen hyppäämään tämä kappaleen ohi itse reseptiin. Pikaisesti ajattelin nimittäin kertoa, että auto-asia eteni siinä määrin, ettei minulle selvästikään haluttu myydä autoa siinä liikkeessä, jossa tiistaina kävin. Sen verran huonon tarjouksen sain. Onneksi auto on kuitenkin alla, joten paniikissa uutta ei tarvitse etsiä. Nyt siis jään odottelemaan mahdollisesti uutta rahoitustarjousta ja saatan jopa harkita merkinkin vaihtamista. Let’s go with the flow.

Savuinen paprikaburgeri neljälle

• 700 g 17 % naudan jauhelihaa
• 2 punaista paprikaa
• 4 siivua pekonia
• 1 punasipuli pikkelöitynä (3 dl vettä, 2 dl sokeria, 1 dl valkoviinietikkaa)
• Santa Marian American BBQ-kastiketta (sweet and smoky chipotle)
• Poppamiehen nestemäistä savuaromia
• tavallista majoneesia
• Koskenlaskija Cheddar sulatejuustoa
• 4 burgerisämpylää
• suolaa, mustapippuria, cayennepippuria, oliiviöljyä
• lisäksi tomaattia, salaattia ja ketsuppia

Aloita pikkelöimällä punasipuli. Viipaloi punasipuli renkaiksi ja kiehauta 3-2-1 -pikkelöintiliemi kattilassa. Kaada etikka-sokeriliemi punasipuleiden päälle ja anna pikkelöityä vähintään 30 minuuttia.

Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla ja muotoile pihvit. Leikkaa paprikat neljään osaan ja voitele pinta oliiviöljyllä. Grillaa jauhelihapihvit, paprikat ja pekonit kypsiksi. Puolessa välissä paistoa valele pihvit Santa Marian BBQ-kastikkeella. Kun pihvit ovat kypsiä, laita sulatejuustoviipaleet sulamaan pihvien päälle.

Valmista majoneesi sekoittamalla tavallista majoneesia, BBQ-kastiketta, cayennepippuria ja nestemäistä savuaromia (varovasti tämän kanssa!). Maistele ja lisää kastiketta tai savuaromia, jotta makua tulee tarpeeksi. Majoneesia kannattaa valmistaa iso satsi, jotta siitä riittää myös ranskalaisten kanssa dipattavaksi.

Kokoa burgerit ja nauti!

Lue myös: Vähän helpompi burgeri
Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Ps. Jos käyt kurkkaamassa yllä olevan reseptin, huomaa kehitys burgerikuvauksessa!

The post Savuinen paprikaburgeri appeared first on Pinossa.